
1924-2002
Eero Autio julkaisi kolme kirjaa: Karjalan kalliopiirrokset (Otava 1981), Kultasarvipeura ja sen klaani (Atena Kustannus 1993) ja Kotkat, Hirvet, Karhut – permiläistä pronssitaidetta (Atena Kustannus 2000). Tutkimusartikkeleita hänen curriculumissa on 14 ja lisäksi useita sanomalehtiartikkeleita. Hän teki lukuisia matkoja Eurooppaan ja muinaistaiteen osalta etenkin Ruotsiin, Norjaan, Venäjän Karjalaan ja Kuolaan, Uralille ja Siperiaan. Eero Autio oli Eestin muinaistaiteen seuran perustajajäsen, samoin Suomen muinaistaiteen seuran. Hän oli suosittu esitelmöitsijä kansainvälisissä konferensseissa.
KARJALAN KALLIOPIIRROKSET
Suomalaisen muinaistaiteen suuret merkkipaalut ovat vuosi 1911, kun säveltäjä Jean Sibelius löysi Suomen ensimmäisen kalliomaalauksen Hviträskin järven rannalta, ja 1968 kun löydettiin maamme merkittävin Ristiinan Astuvansalmen kokonaisuus. Astuvansalmi aiheutti suuren aktiivisuuden uusien löytöjen etsinnässä. Tänään suomalaisia kalliotaidepaikkoja tunnetaan 130 esiintymää. Aution kirja Karjalan kalliopiirrokset taas oli lähtölaukaus suomalaisten kiinnostukseen kansainväliseen muinaistaiteeseen. Norjan Altan suurista kuvakentistä tihkui tietoja ja nyt tietoisuuteen tulivat Äänisen ja Vienanmeren Uikujoen tuhansien figuurien tarinanomaiset kertomukset, joita Suomessa ei esiintynyt ollenkaan.
Aution eestiläiset tutkijakumppanit kerääntyivät kesäisin suurina eri alojen asiantuntijoiden leireinä Äänisen rannoille. He löysivät ensinnäkin suuren joukon uusia kaiverruksia, mutta tärkeimpänä pohtivat eri alojen asiantuntijoina kalliokuvien suhdetta tähtitieteeseen, kasvihistoriaan, eläintieteeseen, geologian, maantieteen tapahtumiin esiintymispaikoilla, taidehistoriaan, tekstiilihistoriaan, Äänisellä etenkin keramiikkaan ja arkeologian kysymyksiin. Mitä kansoja ja mitä kieliryhmiä tekijät olivat edustaneet, mikä geeniperimä? Löytyykö kuvista kalenteri, elämän vuotuiskierto? Metsästys? Kalastus? Miten kehittynyt kivikauden yhteiskunnan on täytynyt olla kun se pystyi varustamaan suuren laivaston valaanpyyntiin myrskyisälle Vienanmerelle? Tarvittiin yhteistyöelin näin monimuotoisille taiteen ja tieteen tekijöille. Perustettiin Eestin muinaistaiteen seura, Eero Autio yhtenä sen perustajajäsenenä. Kiinnostus muinaistaiteeseen oli niin suurta, että muutaman vuoden kuluttua perustettiin Suomen muinaistaiteen seura, Eero Autio yhtenä perustajajäsenenä.
Aktiivisena kenttäretkiin ja seminaareihin osallistujana Eero Autio pääsi kehittämään kansainvälistä painetta tunnustaa Karjalan esiintymien merkitys. Niinpä vihdoin vuonna 2021 UNESCO otti nämä 6200-4600 vuotta vanhat kaiverrukset maailmanperintöluetteloonsa; Äänisen 22 paikan 1200 figuuria ja Vienanmeren 11 kohteen 3411 kuviota. Joutsenet, aurinko- ja kuumerkit, peurat, hirvet, hiihtävät ihmiset ja harppuunoilla valaita metsästävät alukset, geometriset kuviot ja ihmisten ja eläinten jalanjäljet kertovat UNESCOn mukaan taidokkaasti Fennoscandian ja kivikauden ihmisten korkeatasoisesta luovuudesta.
KULTASARVIPEURA JA SEN KLAANI
Kuolan niemimaaan kalliokuvat saivat yhdeksi tulkintalinjaksi saamelaisten tarinaperinteen, jonka sankarina toimi ihmisenä ja peurana elävä kulttihahmo Meandaš. Aution toinen teos avaa kysymyksiä Kuolan kertomusten osuudesta kuvaperinteeseen. Meandaš -sankari toimii esimerkkinä symbolien vahvuudesta tosielämässä. Myyttinen ihmisen ja peuran yhdistelmä vaihtaa olomuotoa, ihmisten keskuudessa hän toimii ihmisenä, tunturiin lähtiessä hän muuttaa itsensä peuraksi. Kun sankari huomaa ihmisen kyvyttömyyden selviytyä pohjoisen vaikeissa olosuhteissa, hän opettaa entisen vaimonsa uuden miehen metsästämään peuroja – itseään, jotta hänen omat lapsensa selviäisivät maailmassa jossa kosken vesi on verta, aallot keuhkoista ja kivet maksasta.
PERMILÄINEN ELÄINTYYLI
Jos kaksi edellistä kirjaa vaativat paljon suomalaisille tuntemattoman arkistomateriaalin työstöä, Kotkat, Hirvet, Karhut – permiläistä pronssitaidetta tarvitsi sitä verrattomasti enemmän, ja venäjäksi. Vattuniemenkadun yläkerran tutkijankammio täyttyi kopioista ja papereista. Koko suomalais-ugrilaisten pitkässä taidehistoriassa permiläisiä pronssivaluja pidetään merkittävimpänä kansainvälisenä saavutuksena. Uralin länsipuolelle syntyi vuosina 300-1300 suur- Perm, jonka pääkansoja olivat komit ja udmurtit, myöhemmin sitten komi-permjakit. Euraasian maantieteellinen keskus oli Kama-, Vjatka- , Petsora- ja Volga -jokien ympäristö, laajentuen taideperinteen osalta yli Uralin aina Ob -joelle saakka, mukaan tulivat hansit ja mansit. Korkeatasoinen pronssivalu perustui metallien yleisyyteen ja korkeaan elintasoon. Joet olivat perusta, ja kauppatiet Uralin yli kulkivat kolmea tietä: Bysantin, Iranin ja Skandinavian reitit. Permiläinen ja laajemmin siperialainen eläintyyli levisi aina Suomeen ja Tyynelle valtamerelle asti. Syntyi sivilisaatio, joka kehitti henkisen perinnön jossa mailman synty tapahtuu vesilinnun toimesta, yhdistelmäeläimet sorsa-hirvi ja hybridisankari Sulde – lintu/hirvi/ihminen -määrittelevät kolmitasoisen maailmanjärjestyksen.
Taide valloitti arkipäivän niin että lusikat, soljet, ruokakupit, riipukset koristeltiin turkiseläinten, karhun, hirven, majavan ja ihmisten kolmiulotteisilla kuvilla. Suomalaisilla oli mahdollisuus tutustua permiläisiin valuihin jo 1875, kun Johan Reinhold Aspelin julkaisi kirjan Suomalais-ugrilaisen muinaistutkinnon alkeita ja muutaman vuoden kuluttua Muinaisjäännöksiä Suomen suvun asumusaloilta. Museoviraston kokoelmiin ovat Aspelinin lisäksi tuoneet permiläisiä valuja A.O.Heikel, Artturi Kannisto, K.F.Karjalainen, K.R.Donner ja U.T.Sirelius. Viime vuosina on arkeologisssa kaivauksissa löydetty lisää permiläistä aineistoa. Eero Autio kuvautti permiläisten valujen kokoelmat Museovirastossa, Tallinnassa Krusenstiernin kokoelman, Pietarissa Eremitaasissa, Moskovassa, ja Uralilla yhteistyökumppaniensa Permin yliopiston ja Permin museon kokoelmissa sekä Solikamskin ja Cherdynin museoissa. Permiläisen taiteen juuret ja kehitys olivat hänelle alkulähtökohta. Maailmaselitys alkoi sorsasta, ja perheyhteisöjä ja totemismia hän selvitti sukukäsitteillä kotkat, hirvet ja karhut. Permiläisen taiteen merkittävin ja muualla täysin puuttuva hahmo oli yhdistelmäolio hirvi-lintu-ihminen, kolmen elämänmuodon hybridi.
Valuissa esiintyy elämänpuu, jumalattaria, lukumäärien symboliikkaa, linnut lentämässä rinnassaan ihmiskasvot, alisen elämän lisko, hirvipäinen sorsa, ratsastajattaria, aurinkoympyröitä, ja kaikkia teemoja tulee tarkastella löytöpaikkansa mukaan. Onko esine asuinpaikalta, muinaislinnoista, kalmistosta vai uhripaikoilta? Olivatko naiset pronssivalajia? Miten kuvasto on jatkanut kehittymistään myöhemmin tekstiileissä, puutöissä, keramiikassa? Aution permiläiset valut -tutkimus on oikeastaan suomalais-ugrilaisen elämänmuodon, uskomusten, myyttien ja arkielämän selvitystä. Kansainvälinen kirjallisuus pitää permiläistä eläintyyliä Euraasian yksilöllisimpänä ja salaperäisimpänä. Se ei jättänyt kirjallisia todisteita, joten kuvat ovat ainoa tulkinnan lähtökohta.
Antero Kare
